maanantai 13. elokuuta 2018

Elokuun alun kuulumisia




Peruuntuneen Tallinnan reissun tilalle saatiin kuitenkin tehtyä pyörähdys Porvooseen. Viime lauantaina kävimme mieheni, isäni, siskoni ja hänen miehensä kanssa hieman fiilistelemässä Vanhassa Porvoossa. Lounaspaikkana toimi jokirannassa sijaitseva kesäravintola Wilhem Å. Päivä oli tuulinen ja valkoisessa kesämekossa ehti tulla jopa pieni vilukin ruokia odotellessa. Helteisiin niin hyvin tottuneena ns. normaali kesäsää tuntuu näköjään ihan kylmältä! Toki varjossa istuminen vaikutti paljon, sillä myöhemmin jälkkärikahveilla aurinkoisessa pöydässä tuli jo puolestaan kuuma. Meistä neljä viidestä söi tuota kuvan ihanaa lohikeittoa lämpimän, tuoreen leivän kera. Jos Porvooseen on suuntaamista vielä elokuun aikana, niin käy ehdottomasti kokeilemassa kyseistä keittoa!

Elokuun alkuun on ehtinyt kertyä myös useampikin salikäynti sekä yksi ryhmäliikuntatuntikin tuli kokeiltua muutama viikko sitten. Toki kokeilemani spinning-tunti tuli vedettyä ihan omia tuntemuksia kuunnellen, vaikka se oli jo muutenkin kevyt. Salin vaihtaminen oli kyllä paras päätös, olisi pitänyt tajuta vaihtaa jo paljon aikaisemmin! Aikaisemmin kävin Fitness 24/7 -kuntosalilla, joka on todella pieni täällä meillä Järvenpäässä eikä siellä ole ilmastointia nimeksikään. Forever -kuntokeskuksessa sen sijaan olen viihtynyt oikein hyvin. Vähän jopa harmittaa, että kohta siihen tulee tauko synnytyksen takia. Laskettuun aikaan on muuten enää kolme päivää jäljellä! Pieniä tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä on ollut, mutta ei vielä mitään sellaista, että osaisin niistä päätellä esimerkiksi sitä syntyykö mini tällä vai ensi viikolla. Torstaina olisi vielä neuvolakäyntikin edessä, juuri laskettuna päivänä.

Olen yrittänyt syödä myös mahdollisimman hyvin. Aloittamamme "herkkulakko" tosin kärsi hieman Porvoon reissun takia, koska pakkohan se oli saada pusuja! Se miten olen nyt sitten muuten yrittänyt korvata herkkuja on ollut syödä Foodinin raakasuklaita, toki ei mitään suuria määriä kerralla, mutta viemään sen pahimman makeanhimon pois. Viime aikoina olen myös innostunut tekemään protskupannareitakin, jotka on kyllä aivan huippupelastus, jos tekee mieli saada jotain hyvää, mutta samalla ravitsevaa! Protskupannareiden must -lisukkeina on pakko olla marjoja sekä cashew-tahnaa.

Viime viikkoina on siis tullut vietettyä paljon aikaa perheen seurassa, kuntosalilla, kotona ja keittiössä hääräten sekä Caran kanssa touhuten. Ja samalla, ihanan rennolla kaavalla jatketaan toistaiseksikin!

-Juuli-


banaani-kananmuna-vaniljaherapannarit & riisipuuro kauramaitoon tehtynä

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Matching with daddy -Isyyspakkaus

Mieheni sai eilen Isyyspakkauksen, jonka halusin tuovan iloa tulevalle isälle jo heti pakkauksen saamisen jälkeen sekä myös ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana vauvan syntymästä. Pakkauksen saamisesta aiheutuneen alkuhämmästyksen ja ihmettelyn jälkeen ilo oli taattu! Lapparit lähti heti kylmään ja suihkusaippuallekin tuli pian käyttöä mieheni käytyä saunassa koko päivän kestäneiden golf-kierroksien jälkeen.

Päällimmäinen ajatus oli, että pakkaus sisältäisi jotain yhteistä niin vauvalle kuin vauvan isällekin. Idea mätsäävistä vaatteista syntyi aika helposti ja merkkiäkään ei ollut vaikea valita. Mieheni käyttää muutenkin Adidaksen vaatteita ja kaikki vauvojen Addut ovat kyllä jotain aivan suloisia! Miehelleni ostin pitkähihaisen paidan ja vauvalle löytyi tuo älyttömän luttana t-paita. Molemmat paidat on Zalandolta. Pakkaus sisälsi tulevalle isälle jo mainitut kaljat sekä Lorealin cooling-suihkusaippuan sekä niiden lisäksi vielä pari energiajuomaa ja dödöä. Vauvaa varten löytyi Liberon vaippapaketti sekä pesuneste ja öljy. Sitten, kun vauva on hieman isompi, niin tuleviin yhteiseen kylpyhetkiin löytyy kelluva pehmokirja. Pakkaus piti sisällään muuta pientä tarpeellista, kuten mm. korvapuikkoja, vanulappuja, wipes-paketin sekä pikkuniistäjän. Sisällön olin asetellut Muumi-kylpyammeeseen, joka oli vielä muutenkin ostoslistalla ennen vauvan syntymää. Kylpyammeen lisäksi ostin myös erillisen kylpytuen, jonka saa ammeen pohjaan tuessa olevalla imukupilla kiinni.

Miltäs tällainen Isyyspakkaus vaikuttaa? Raskausaikana tuleva isä voi jäädä äidin varjoon ja mielestäni tällainen isyyspakkaus on ideana todella varteenotettava vaihtoehto, jos kokee haluavansa muistaa ja ilahduttaa tulevaa isää sekä omaa kumppania. Ja nyt kun vauvalle ja miehelleni löytyy nuo mätsäävät vaatteet, niin ehkä täytyy itsellekin metsästää Addulta joku saman sävyinen paita..

-Juuli-


maanantai 30. heinäkuuta 2018

Hei hei heinäkuu


Vaihteeksi hieman viime aikoina räpsittyjen luontokuvien arkistoimista tänne blogin puolelle ja fiiliksiäni. On aika uskomatonta, että tästä kesästä kehkeytyi varmasti yksi ikimuistoisimmista, vaikka mitään kovin suuria suunnitelmia ja niiden toteutumisia ei olekaan ollut. Joka päivä olen tehnyt kuitenkin jotain pientä kivaa. Ikimuistoinen kesähän tämä on siis jo pelkän raskauden vuoksi, mutta myös näiden sääolojen vuoksi! Muistan kuinka muutama viikko takaperin, eräänä melko varhaisena aamuna lähdin Caran kanssa ulos ja havaitsin samantien ilmassa hyvin trooppisen vivahteen. Ja välittömästi mieleeni piirtyi kuva palmupuiden huojumisesta tuulessa. Tuo aamu jäi vahvasti mieleen, sillä ollaan Suomessa enkä ole ikinä kokenut vastaavaa.

Toki helteet ovat välillä tuntuneet, mutta en ole valittamalla valittanut, kun on kerrankin saanut kunnolla viettää lomaa näin harvinaisen ajanjakson aikana. Joko siellä on lomat lomailtu ja aloiteltu normaalia arkea? Vai onko kenties lomat vasta ihan aluillaan? Pian tämä oma lomailuni päättyy heinäkuun vaihtuessa elokuuhun, jolloin saa aloitella ihan uudenlaista arkea. Laskettuun aikaan on enää 17 päivää jäljellä! Heinäkuussa ei vaan ole aina tuntunut siltä, että kohta oltaisiin synnyttämässä. Olen ollut kuitenkin pääosin niin hyvinvoiva, että kuntosalikin lähti vielä vaihtoon ja viime viikolla kävinkin viidesti kuntoilemassa. Olimme lähdössä myös viime lauantaiksi Tallinnaan ja siskoni oli ehtinyt melkeinpä jo varaamaan matkan, kun mielessä käväisi onkohan laivoille joitain rajoituksia raskauden suhteen. Varsinaisia kieltoja ei ollut, mutta loppuraskauden aikaan sitä ei suositeltu, joten reissu jäi nyt tältä kesältä tekemättä. Sitä kun mieluummin ottaa varman päälle. Tallinnan sijaan vietimme kuitenkin piggies-päivän Helsingissä, joka kyllä kostautui herkuttelun takia. Magnumilla tehdyt ja nautitut jäätelöt olivat hieman liikaa ja itseasiassa tänään alkoihin ns. herkkulakko, joka kestää aina Dubain matkaan saakka, eli noin neljä kuukautta. Pyrimme siskoni kanssa olemaan mahdollisimman paljon ilman valkoista sokeria koko syksyn, poikkeuksena kuitenkin tulee olemaan tietty juhlat mm. tulevat ristiäiset, jolloin kakkuun saa koskea. Päätimme myös rajottaa roskaruoan syömisen vain yhteen kertaan kuukaudessa. Porkkanana tässä kaikessa toimii oman hyvinvoinnin lisääminen. Valkoisen sokerin aiheuttamat oireet kertovat sen kuitenkin olevan melkoista myrkkyä omalle kropalle.

Syksy tulee varmasti menemään yhtä hurjaa vauhtia eteenpäin kuin aika tälläkin hetkellä. Ja pakko myöntää, että joulukin on jo paristi käynyt mielessä. Nimittäin sen verran, että ajatukset ovat olleet luokkaa "minnehän laittaisin tänä vuonna joulukuusen", mutta ei mennä ihan vielä niin pitkälle. Vielä ei ole sen aika, että alkaisin hössöttämään baby's first christmas- juttuja ja sitä kuinka ihanaa on saada luoda oman pienen perheemme kesken niitä ihan omia jouluperinteitä. Nyt nautitaan vielä tästä loppukesästä ja eletään elämää hetkessä!

-Juuli-




lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kurkistus vauvan huoneeseen







Tervetuloa kurkkimaan pieniä palasia vauvamme omasta huoneesta. Kun helmikuussa muutimme tänne uuteen kotiin, niin aivan alkuun vauvan huoneen värimaailma oli yhtäläinen muun kodin sisustuksen kanssa eli minttu-valkoinen-harmaa. Vähitellen mintunvihreän tilalle on tullut enemmän vaaleanpunaisia juttuja. Keväällä tulimme myös pohtineeksi hoitopisteen paikkoja ja päätimme jo silloin, että vauvan huoneessa ei tulisi olemaan mitään erillistä hoitopöytää. Vaipatukset ja kylpemiset kun tapahtuu kuitenkin kylppärissä, niin ainoastaan sieltä tulee löytymään hoitoalusta pyykinpesukoneen päältä ja koneen viereisestä kaapista löytyy vauvalle kaikenlaisia hoitotarvikkeita, vaippoja, pyyhkeitä yms. yms. Kaikki tarpeellinen yhdessä paikkaa vesipisteen vieressä siis. Vauvan huone saakin toimia lähinnä nukkumista ja vaatteiden säilyttämistä varten. Tosin tuo nukkuminenkin tulee tapahtumaan alkuun minun ja mieheni makuuhuoneessa, joten ehkäpä vauvan huone toimii enemmänkin siis tavaroiden säilytys- ja fiilistelyhuoneena sekä vielä jonkin aikaa hyvänä tilana jumppahetkiänikin varten niinkuin tähänkin asti.

Sänky on Ikeasta ja se taisi olla ensimmäinen suuri hankinta vauvaa varten. Sängystä löytyy ihana unipesä, joka on suomalaista käsityötä ja tilattu leikkikauppa.fi:stä. Unipesän ulkonäköön pystyi vaikuttamaan mm. valitsemalla tuleeko reunoille pitsiä ja sen minkälaiset solmimisnauhat haluaa. Unipesässä on tuollainen mekko ihan muuten vain odottamassa jo vauvakuvauksia. Mobilen, joka on yllättävän äänekäs, tilasin vauvapiste.fi:stä ja sitä on aina silloin tällöin soiteltukin jo Caralle ja silloin kun vauva on ollut selkeästi hereillä, niin vauvalle myös. Olen myös nyt enemmän soittanut musiikkia sekä laulanut tiettyä unilaulua vatsaan vauvalle, jota oma äitini on aikoinaan minulle laulanut. Sänkykatos on Jotexilta ja sen asentaminen oli yllättävän hankalaa. Katos on hyvin kaunis, mutta en lähtisi ihan heti suosittelemaan sitä. Seinässä on nimittäin vieläkin pari ylimääräistä reikää odottamassa paikkausta. Parasta tuossa katoksessa on kuitenkin se, että siihen pystyy milloin tahansa vaihtamaan haluamansa verhot!
Suurin osa vauvan vaatteista on nelilaatikollisen Malm-lipaston sisällä. Vaatekaapissa on enimmäkseen vain talvivermeitä. Malm-lipaston päältä löytyy Luhdan valkoinen kori, jonne on kertynyt mm. tuttinauhoja sekä tutteja. Korin vieressä olevasta Pentikin lasikulhosta löytyykin sitten hiuspantoja jo joka lähtöön. Vaatelipaston yläpuolella olevalla hyllyllä on kaksi kehystä, muistoja raskausajalta, sekä Lontoosta kotiutetut Burberryn kengät. Vauvan ollessa vatsassa mukana lomareissuillamme, Levillä ja Lontoossa, on ollut kiva tuoda kotiin matkamuistoja, joille tulee käyttöä, mutta jotka toivottavasti tulee myös säilymään pitkään muistoina. Ihan niinkuin siskoni käytössä olleet ulkomailta tuodut prinsessamekot, jotka ovat tätä nykyä päässeet koristamaan vauvamme huoneen seinää. Äitimme on säilyttänyt niitä yli 25 vuotta ja pesun jälkeen niistä tuli kuin uudet. Äidillämme on tallessa myös yksi minunkin vanha mekko, jota olen käyttänyt 1-vuotispäivänäni. Tuo samainen mekko tullaan varmasti näkemään reilun vuoden päästä omankin tyttösemme päällä. Matkustusteema näkyy parhaiten maapallo-kellon sekä tikashyllyllä olevan travels and adventure fund -tekstillä varustetun rahalippaan kautta. Tuonne lippaaseen keräämme aina seuraavaa reissua varten ns. ruokarahaa. Nimittäin ruoka jos mikä on aina yksi odotetuimmista asioista lähtiessämme maailmalle.

Näin odotusaikana on ollut ihanaa saada sisustaa vauvan huonetta. Ja vaikka eihän vauva periaatteessa omaa huonetta mihinkään vielä tarvitsisi, niin silti tällainen fiilistely on ollut ihan omiaan kaltaiselleni kotihiirelle, joka tykkää hääräillä menemään kotosalla. Vauvan huoneen laittaminen on ollut itselleni taas yksi niistä dreams come true -hetkistä.

-Juuli-


torstai 19. heinäkuuta 2018

Yksi kuukausi jäljellä


Älä jatka lukemista mikäli jutut raskaudesta sekä ihmisen eritteistä ei kiinnosta!

Kulunut viikko on sisältänyt yhden jos toisenkin lääkärikäynnin. Hyvinkäälle tuli odottamaton lähtö ambulanssilla tiistai-keskiviikko välisenä yönä lapsivesiepäilyksen takia ja se yhdistettynä äkilliseen ripulointiin =synnytys olisi voinut olla käynnistymässä. Suurin syy ambulanssille oli kuitenkin aikaisemman poikkitilan vuoksi. Vaarana olisi voinut olla napanuoran luiskahtaminen ulos. Mutta onneksi tuo käynti osoittautui lopulta vielä ihan "turhaksi käynniksi".
Hyvinkäällä tehtiin kaksi lapsivesitestiä, yksi kätilön ja yksi lääkärin tekemä ja molemmat olivat negatiivisia. Ja ne kaikista pahimmat kivutkin loppuivat ennen kuin pääsin pois käyriltä. Jomotuksia ja kolotuksia, pistoksia ja muuta tässä on ollut, mutta siinä käyrällä ollessani en ollut aikaisemmin vielä kokenut mitään vastaavanlaista kipua alapäässä. En tiennyt miten päin olisi paras olla ja piuhoissa kiinni oleminen rajoitti kiemurtelua ja paremman asennon ottamista, joka tekikin varmasti olosta niin inhottavan. Siihen samaan syssyyn alkoi tuntumaan, että paskat voisi tulla housuun! Ajattelin vain, että taasko ripulointi alkaa, kun viimeksi olin enää kotona joutunut ravaamaan pöntöllä. Meinasin jo hälyyttää hoitajankin paikalle, että päästäisi vessaan. Kolmen, noin minuutin välein tulleen voimakkaan kipupiikin jälkeen tuo kohtaus oli kuitenkin jo ohi ja housutkin onneksi pysyi puhtaina. Sitten enää jomottelikin vain vähän selkää ja keskiviikkona oli hieman menkkakipumaisia tuntemuksia alavatsalla.
Lapsivesitestien lisäksi lääkäri halusi suorittaa sisätutkimuksen sekä ultrauksen. Niistä selvisi mm. se, että lapsivettä oli kaikkialla muualla normaalisti, paitsi vauvan selän ja minun välissä sitä näytti olevan vähemmän. Vauvan painoarvioksi tuli 2537 grammaa/rv 35+6. Jo sisätutkimuksessa lääkäri tunsi, että vauvan pää olisi alhaalla tokaisten "jotain luista täällä tuntuu" ja ultrauksen aikana näin sen myös itsekin. Aikaisemman poikkitilan sijaan tyttö köllötteli pää alaspäin jalat ristissä ja toinen käsi kasvojen vieressä tehden hengitysharjoituksia. Mitään hälyyttävää ei ilmennyt ja lorahtelut tulkittiin vetisemmäksi valkovuodoksi, vaikka kotona se oli vaikuttanut olevan kirjaimellisesti vettä. Ennen kuin soitin Hyvinkäälle tuolloin yöllä, olin selaillut googlea ja koittanut ottaa jotain selvää missä mennään, mutta koska kaikki, se äkillinen ripulointi sekä lorahtelut, oli niin epäselvää, niin lopulta päätin soittaa synnytysosastolle. Kaksi hoitajaa jutteli keskenään hetken ja olivat sitä mieltä, että lapsivesitestiin pitäisi tulla käymään ambulanssikyydin saattelemana. Onpahan taas tämäkin yksi raskausajan muisto ja kokemus lisää!

Tänään oli puolestaan ihan normaaliin raskauden seurantaan kuuluva aika neuvolalääkärille (rv 36+0). Neuvolalääkärin olemus oli todella mukava heti ensivaikutelmasta lähtien ja niin hän kyllä osoittautuikin todella ihanaksi lääkäriksi. Jossain vaiheessa hän kysyi haluanko vielä hänenkin tekevän sisätutkimuksen, kun se kuitenkin käyntiin kuuluu, vaikka se oltiin vastikään Hyvinkäällä tehty. Ja tottakai halusin, kun Hyvinkäällä käynti on kuitenkin melko sumuinen kaikesta siitä valvomisesta ja väsymyksestä johtuen. Neuvolalääkäri sanoi, että kohdunsuun tilanteet eivät aina kerro milloin synnytys on mahdollisesti alkamassa ja muutoksia voi tapahtua ihan päivässäkin, mutta että ei meidän tyttö ainakaan viikkoon olisi syntymässä. Paikat pehmeinä, mutta yhä kiinni, sekä senttejäkin jäljellä sen sama mitä aikaisemminkin ollut, 2-3 cm. Ja pää alhaalla tyttö siis on, mutta ei vielä kiinnittyneenä. Ja mikä parasta, mitään esteitä ei ilmennyt alatiesynnytykselle ja se oli kyllä ilo kuulla! Jos jostain syystä alatiesynnytys ei tulisikaan kysymykseen, niin se jäisi varmasti vähän harmittamaan, kun kuitenkin haluaisin päästä kokemaan sen kaiken. Kokemaan sen mihin oma vartalo oikeasti pystyy ja näin ollen arvostamaan omaa kehoa varmasti täysin uudella tavalla. Leikkaus on kuitenkin niin eri asia alatiesynnytykseen verrattuna.
Lääkäri kokeili myös vatsani päältä vauvan asentoa ja totesi kohtuni olevan supisteluherkkä. Mutta sitähän se on tuntunut olevan melkeinpä alusta lähtien. Verenpaine ja pissatesti oli ok ja painoni oli noussut tasan yhden kilon viime kertaiseen käyntiin verrattuna, 58,5 kg -> 59,5 kg. Kaikki siis hyvin ja lääkäri sanoi vielä puhuttuamme lapsivesiepäilyksistä, että koska olen ainoa joka voi jostain huolestua, niin oli se sitten mikä tahansa asia mikä vähänkin askarruttaa, niin eikun soittoa vaan neuvolaan/Hyvinkäälle. Hän painotti, että etenkään tässä vaiheessa raskautta turhia käyntejä ei olekaan. Myös liikelaskennasta hän puhui, jos vähäänkään huomaan vauvan normaalissa rytmissä liikkeiden selvästi vähentyneen. Ja sanoi: "sitten vaan soitat taas Hyvinkäälle ja he pyytävät käymään, eikä mitään väliä vaikka sekin osoittautuisi "turhaksi käynniksi". Lähdin terveyskeskuksesta oikein hyvillä fiiliksillä, johon vaikutti eniten lääkärin oma olemus ja se kuinka hän kohteli minua.

Pian raskausaika on ohi ja vauva-arki voi alkaa<3!

-Juuli-

torstai 12. heinäkuuta 2018

Virallisesti mammalomalla!

Tänään on ensimmäinen virallinen mammispäivä ja samalla raskausviikko 36 pyörähti käyntiin. Jäljellä olisikin siis enää 35 päivää laskettuun aikaan! Tuleeko näistä viimeisistä viikoista vain yhtä yksitoikkoista odottamista sekä tylsistymistä kotona laskiessa päiviä tuonne maagiseen laskettuun aikaan? No ei todellakaan! Nyt kun elellään viimeisiä hetkiä "ihan yksinään", niin aion kyllä ottaa siitä kaiken irti! Nauttia, nauttia ja vain nauttia tästä ihan omasta ajasta ja tehdä viimeisistä viikoista niin mielekkeitä kuin vain suinkin voin. Jälleen pakko todeta, että näin kesällä on kyllä aivan parasta aikaa olla viimeisillään, sillä en usko, että nauttisin pimeimpään ja kylmimpään vuodenaikaan tällaisesta omasta lomasta yhtään niin paljon kuin mitä nyt. Parasta viime päivinä on ollutkin viettää aikaa marjassa siskoni kanssa ja käydä syömässä ulkona. Kolme kertaa viikossa ulkosyömistä kun ei todellakaan ole sellainen itselleni normi.

Kovasti myös hieman erilainen siivousinto on nostanut päätään, kun jatkuvasti tekee mieli häärätä, järjestellä paikkoja ja puunata kotia. Jokin kumma sisustusintoilukin on nyt päällä ja mm. uutta ruokapöytää sekä sohvapöytää pitäisi kuumeisesti metsästää. Vanha ruokailuryhmä sekä sohvapöytä nimittäin lähti meiltä eilen, joten tällä hetkellä ollaan siis kokonaan ilman pöytiä. Tänään käydään pyörimässä huonekaluliikkeitä läpi ja toivotaan, että liikkeiden vaihtoehdot miellyttäisivät meitä kumpaakin, sillä mieheni ja minun sisustustyyli on kyllä välillä hyvin kaukana toisistaan. Olen muutaman päivän ajan googlaillut erilaisia vaihtoehtoja läpi, mutta jotenkin en osaa ajatella, että etenkään ruokapöydän tuoleja lähtisi tilailemaan suoraan netistä ilman minkäänlaista perstuntumaa..

Näille viimeisille viikoille olisi tiedossa myös ainakin hemmottelua kauneushoitolassa, kuntoilua raskauden sallimissa rajoissa sekä ristiäisten alustavaa suunnittelua. On muuten todella vaikeaa keksiä omalle lapselle nimi, josta ei heti tulisi mieleen minkäänlaista mielikuvaa jostain jo olemassa olevasta henkilöstä tai vaikka tv-sarjan hahmosta. En myöskään halua, että tulevaisuudessa kerhoissa, päiväkodissa ja koulussa on viisi muutakin saman nimistä tyttöä kuin meidän oma, joten kaikki liian yleiset nimet on kyllä karsittu heti pois laskuista, vaikka kauniita nimiä olisivatkin.. Nimiasia selviää siis mitä todennäköisimmin vasta vauvan syntymän jälkeen. Heinäkuulle olemme miettineet myös mökillä piipahtamista sekä Porvoon reissuakin, jos vain mukaan lähtijöiden aikataulut sopivat yhteen. Ja ihan kaikkea muuta pientä ja kivaa vauva-fiilistelyä jatkan tähän samaan malliin, mitä nyt milloinkin satun keksimään. Seuraava projekti itseasiassa onkin Isyyspakkaus, jonka tuleva isä tulee saamaan heinä-elokuun vaihteessa. Yllätyksien parissa puuhastelu on kyllä sitten aina yhtä kivaa.

-Juuli-

 

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Smoothiebowl


Itsepoimitut marjat maistuvat aina paremmilta! Vai mitä? Eilen ja tänään on vierailtu Ketunkorven marjatarhassa poimimassa parit sangolliset mansikoita talteen. Suurin osa saaliista on päätynyt jo pakkaseen, mutta pieni satsi jäi jääkaappiin herkkuhetkiä varten. Tänään valmistin noista manuista banaani-mansikka-smoothiebowlin. Bowli valmistui etukäteen siivutetusta ja pakastetusta banaanista, scoopillisesta vaniljaheraa ja kourallisesta mansikoita - päälle vielä pieni loraus vettä ennenkuin blenderi surautti kaikki sekaisin. Veden kanssa saa ollakin maltillinen, jotta koostumuksesta ei tule liian juotava. Kaadoin valmiin smoothien kulhoon ja päälle ripottelin pari teelusikallista chiansiemeniä, jonka jälkeen laitoin kulhon vielä pieneksi hetkeksi jääkaappiin. Noin kymmenen minuutin jälkeen koristelin välipalani vielä kahdella pilkotulla mansikalla, Foodinin goji-marjoilla sekä cashew-tahnalla. Ensi kerralla käytän hieman vähemmän mansikoita, sillä ne olivat todella makeita ja tekivät bowlin viimeisistä lusikallisista liiankin äklöjä. Muuten kaikki toimi todella hyvin yhteen!

Olemme käyneet siskoni kanssa myös mustikassa ja myöhemmin tällä viikolla olisi tarkoitus mennä uudemmankin kerran metsään. Kuuluuko omiin kesäperinteisiisi marjastaminen? :)

-Juuli-