sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Tytöstä naiseksi

Vuosien 2013-2015 välillä kasvattelin lyhyttä tukkaani (rikottu, olkapäille ulottuva malli) alapuolella näkyvään pituuteen. Syksyllä 2015 hiukseni ovat olleet pisimmillään. Samaisen joulun tienoilla eli edelleen vuonna 2015, nappasin otsatukkani lyhyeksi, jota aloinkin heti samantien kasvattelemaan takaisin pitkäksi. Hiusmallini on pysytellyt vuodesta toiseen hyvin samanlaisena, tuollaisena pitkänä liuruna niinkuin tulet näkemään. Talven 2015 jälkeen aloin vaalentamaan hiuksiani, samalla myös pituutta lähti pois. Kevät ja kesä 2016 meni vaaleampana, kunnes taas syksyn tullen väri tummui. Tällaista tumma-vaalea-tumma-kierrettä ollaan siis eletty parisen vuotta. Ja taas viime perjantaina kampaajalla käydessäni koko pääni vaalentui aikas paljon. Oikeastaan yllättävän paljon siihen nähden, että hiukseni olivat kauttaaltaan mustanruskeat, lukuunottamatta parin sentin tyvikasvua. Siitä hieman lisää tuolla alempana.


Syksy 2015

Kevät/Kesä 2016

Syksy 2016


Nyt kun katselen vanhoja tukkakuviani näin ihan vierekkäin, niin onhan tuo vanha tukkatyyli vähän teinimäinen, kun jos vertaa tähän nykyiseen lyhyempään lookkiini. Mutta onhan sitä tässä parissa vuodessa hieman kasvettukin lähemmäs sitä kolmeakymmentä kuin että oltaisiin lähempänä kahtakymmentä. Ehkäpä se siis väistämättä alkaa näkyä myös ulkoapäin. Tytöstä naiseksi hiuksia lyhentämällä? Hassu yhteys. Lyhyempään hiusmalliin sain idean oikeastaan jo vuosi sitten. Vielä silloin en vain tahtonut toteuttaa ideaa, kun odotin otsahiusten kasvavan vielä vähän pidemmiksi. En muuten tiedä miksi mieleeni tulee Michal Jackson, kun katson alapuolella olevaa kuvaa itsestäni valkoisessa paidassa hevosen kokoinen hymy kasvoillani. Ehkä se on juuri se.


Kevät/Kesä 2017

Kesä 2017


En tiedä meneekö tämä flunssan vai niiden kolmen kemikaalien seassa viettämieni tuntien piikkiin, mutta sain perjantaisen kampaamokäynnin johdosta hourupäisen ajatuksen. Rakastan mustaa tukkaa, mutta ensi kesänä tahdon olla blondi! Tällainen vaalennusoperaatio starttailee yleensä aina keväällä, mutta oikeastaan näin syksyllähän se kannattaisi jo aloittaa, jotta lopputulos on paras mahdollinen kesän kynnyksellä. Ajatuksena minullahan oli vielä tuolloin perjantaina siis saada vain ihan vähän vaaleampaa ilmettä, mutta koska hiukseni vaalenikin erittäin hyvin, niin olimme Arin, kampaajani kanssa samaa mieltä siitä, että turha enää lähteä tummentamaankaan tukkaa siihen väriin mitä alunperin olin kertonut haluavani. Ja tämähän johti sitten tähän koko tukka blondiksi -ajatukseen. En siis halua mitään platinablondia, been there, done that, vaan pysytellä lähellä omaa luonnollista väriäni ja raidoilla/sävyillä taittaa ilmettä. Oma hiusten värini on sellainen medium blond, kulta. Eli ei mikään perinteinen maantienharmaa niinkuin olen kuvitellut. Kuten jo kerroinkin rakastavani mustaa tukkaa, ja jota ehkä alan taas ikävöimään jonain päivänä enemmän, täytyy vain silloin ajatella sitä juurikasvua. Se on jotain aivan kamalaa. Nyt en oikein enää jaksaisi sitä kuukausittaista tyvivärjäystä, joten jääkööt mustatukkaisuus toistaiseksi historiaan. Katsotaan miltä tämä uusi kuontalo näyttää muutaman pesukerran jälkeen. Nyt se on vielä vähän arvoitus. Ari sanoi hiusten olevan parin pesun jälkeen vähän vaaleammat kuin miltä ne näyttävät nyt. Ja kuten alapuolella olevista kuvista huomaa, niin valolla on suuri merkitys siihen miltä hiukset näyttävät. Välillä ne näyttävät kylmemmän ruskeilta ja välillä puna-oranssinsävyisiltä. Onneksi tämä on kuitenkin ihan siedettävä vaihe ennen seuraavaa. Tulen vielä marraskuun aikana käymään Arin penkissä, jolloin tsekataan mihin suuntaan hiukset on muuttuneet ja mitä toimenpiteitä hiuksille voisi silloin tehdä. Luultavasti päädytään vain pienesti sävyttämään hiuksia leikkauksen lisäksi. Siihen saakka edetään alla olevalla villityksellä! :)

-Juuli-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Kiitos vierailustasi blogissani! :)
Juuli